Sammal kuluttaa niin tiili- kuin huopakatonkin tehokkaasti, jos sitä ei poisteta ajoissa. Lumi, jää, sateet ja tuiskut rapauttavat katteen pintaa ja tekevät siitä optimaalisen kasvualustan sammaleelle ja muulle kasvustolle. Mitä karheampi ja huokoisempi katemateriaalin pinta on, sitä helpommin kasvillisuus pääsee siihen tarttumaan.

Katolle kertynyt kasvusto voi hidastaa merkittävästi veden ja kosteuden poistumista katolta. Pitkällä aikavälillä se rasittaa katemateriaalia, koska kate joutuu olemaan käyttöiästään yhä suuremman osan kosteana.

Keväällä kuormaa lisää puista lentävä lehtimahla ja syksyllä taas lehdet.

Huolto on tarpeen kaikille alle 10 vuotta vanhoille tai vasta suojakäsitellyille tiili- ja mineriittikatoille, sekä huopakatoille, joille sammalta on alkanut kertyä. Kun sammal ei ole vielä päässyt nakertamaan kattoa kauttaaltaan, riittää huolloksi usein painepesun sijaan mekaaninen puhdistus ja sammaleenestoaineen käyttö. Näin uuden pinnoituksen tarve ja mahdollinen kattoremontti siirtyvät vuosilla eteenpäin.

Sammal haurastuttaa kattoa

Kun kattotiilet tulevat tehtaalta, niissä on valmiiksi pinnoite, joka suojaa tiiltä lialta ja kosteudelta. Ajan saatossa pinnoite kuitenkin kuluu, jolloin paljas tiili tulee esiin. Suojaamaton kivi kerää kosteutta ja siinä alkaa pikkuhiljaa kasvaa sammal.

Taloa ympäröivät puut varjostavat kattoa ja pudottavat sen pintaan lehtiä ja muuta eloperäistä materiaalia. Tämä luo katolle otollisen kasvualustan sammaleelle ja esimerkiksi jäkälälle ja levälle. Kun sammal pääsee iskemään kattoon, se alkaa nopeasti rapauttaa sen pintaa. Tämä johtuu pakkasrapautumisesta, joka syntyy, kun sammal syö esimeriksi tiilikatossa tiilen sisässä olevaa kalkkia, jolloin vesi pääsee tiilen sisään. Tiilen sisällä oleva vesi jäätyy pakkasella, jolloin se laajenee ja rapauttaa kiveä. Sama ilmiö tapahtuu myös muille kattotyypeille.

Rapautumisen seurauksena katon vuotoriski suurenee. Katon paino myös nousee kattopinnan rapautuessa, mikä altistaa sortumille. Luonnollisesti sammal- ja muu kasvusto vaikuttavat myös katon ulkonäköön. Vihertävä katto on huolimattoman ja epäsiistin näköinen.

Sammal itsessään on vaaraton sekä katolle että talon asukkaille. Sammaleen ongelma on kuitenkin siinä, että se sitoo itseensä vettä paljon enemmän ja huomattavasti pidempään kuin pelkkä tiili.

Kun lämpötila sitten vaihtelee nollan molemmin puolin, tiilessä oleva vesi laajenee ja supistuu. Tämä aiheuttaa pakkasrapautumista eli pieniä halkeamia tiilessä, mikä alkaa vähitellen rikkoa tiiliä.

Kokonaan hoitamattomana tiilikatto alkaa murentua noin 30 vuoden iässä, jolloin ainoa järkevä vaihtoehto on kattoremontti.

Puhdas katto suojaa koko taloa

Katto suojaa kaikkea sen alla olevaa, joten se on pidettävä kunnossa. Pienellä ylläpidolla voidaan kuitenkin hidastaa katon rapautumista ja pidentää sen huoltoväliä pintakäsittelyn osalta.

Sammal poistetaan mekaanisesti sekä sammalleentorjunta-ainetta hyväksikäyttäen niin, että sammal saadaan itiöstöineen tuhottua katolta. Sammaleen poisto on sitä helpompaa, mitä vähemmän sitä on ehtinyt katolle kertyä. Siksi katon säännöllinen puhdistaminen on katon kunnossa pysymisen kannalta äärimmäisen tärkeää.